maanantai 6. syyskuuta 2010

Merileijonia bongaamassa

Sunnuntai 29.8.2010
Matkamme jatkui heti aamusella takaisin kohti Oregonia ja "kotia". Luvassa oli pitkä päivä, sillä Charlie oli luvannut ajella takaisin toista reittiä, joka kulkee jälleen Oregonin rannikkoa pitkin. Pääsimme jälleen matkaan n. klo 9 maissa ja ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Simpson Reef, Cape Arago State Parkissa, jossa on mahdollista bongata kirjohylkeitä, kalifornianmerileijonia, stellerinmerileijonia, pohjanmerinorsuja ja hyvällä tuurilla myös harmaavalaita.

Sankka joukko auringonpalvojia

Valaita emme valitettavasti taaskaan nähneet, mutta meteli oli aikamoinen, kun hylkeet ja merileijonat pitivät kokoustaan. Ja niitä oli todella paljon köllöttelemässä rannan läheisyydessä olevilla kivillä ja Shell Islandilla (simpukkasaari). Olisi saanut olla vieläkin pidempi objektiivi kamerassa, että olisi saanut kunnon lähikuvia, mutta sentään näistä kuvista saa hiukan esimakua millainen määrä eläinmiä siellä oli kaikkien nähtävillä.

Shell Island ja mylvivät asukit

Tunnistamattomia punapäisiä liiteleviä lintuja,
joita löytyi aina meren rannalta

Charlie on siis syntynyt North Bendissä ja viettänyt lapsuutensa Coos Bayssä. Ajoimme molempien kautta kotimatkalla ja pysähdyimme syömään The Mill Casinolle, joka sijaitsee North Bendissä. Pääsimme siis kulkemaan casinon läpi ravintolaan. Eihän tuo nyt mikääs Las Vegas ollut, mutta kyllä oli porukkaa pelaamassa! Ja ravintolassa saimme hiukan vaihtelua joka päiväisille hampurilaisille ja ranskalaisille. Aika moni meistä päätti kokeilla paikallista lihamureketta ja perunamuusia. Ja hyvää oli!

Loppumatka olikin sitten melkoista ajaamista. Itse yritin nukkua mahdollisimman paljon, sillä siinä tiiviissä tunnelmassa takapenkillä ei juuri mahtunut muuta tekemään ja ehkä se matkakin sujui nopeammin.

Jossain vaiheessa pysähdyimme alueelle, jossa pitäisi näkyä yleensä kymmeniä, ellei satoja kanadanhirviä eli vapiteja. Valitettavasti paikka oli tyhjää täynnä. Mutta kun olimme ohittaneet varsinaisen katselupaikan, Charlie huomasi maassa makoilevia kanadanhirviä pellolla. meikäläinen tietysti hyppäsi autosta ulos j käveli tien reunaa pitkin mahdollisimman lähelle kuvaamaan. Siellä ne laidunsivat kaikessa rauhassa.

Kanadanhirvet levolla

Kanadanhirviä

10 tunnin matkan jälkeen meitä odotti "kotona" riemusta puolisekaisin olevat koirat, jotka ottivat innolla vastaan kaikkien seitsemän käsiparin rapsutukset. Loppuilta sujuikin sitten toipuessa ajomatkasta. Korttipelit oli taas käynnissä! ;)

Simpson Reefin kauniita merimaisemia